Pages






Uskon voimakkaasti siihen että ihmisen kauneimmat muistot tallentuvat valokuvien tapaan sisimpäämme. Sama tapahtuu niille ikäville, haavoille ja traumoille joita koemme elämässä. Olen hämmästellyt valokuvauksen voimaa ja keinoa purkaa sisältä asioita joita olemme syvälle sisimpäämme kätkeneet. Yksi epäonnistunut kuva, huono valaistus, epäedullinen kuvakulma ja näet itsesi kamalana. Niin hirveänä ettet halua joutua kuvattavaksi kuin puoliväkisin. Ihmettelet miten kuvat toistavat samaa kaavaa. Näytän hirveältä olenko oikeasti tuon näköinen. Se mitä tapahtuu kameran edessä on toisto siitä hirveästä kuvasta jonka näit ensimmäisen kerran. Sama tilanne toistuu, haavat aukeavat ja näet oikeastaan sen mitä tuo traumaattinen kuvakokemus sinulle aiheutti. Kun taas onnistunut kuvaus saa sinut näkemään uutena ja ehyenä itsesi. Kameran ilmestyessä muistat olleesi viehättävän ja jopa hauskan näköinen avaat sisimpäsi ja klik. Olet taas askeleen lähempänä oikeaa todellista olemustasi

Laittaisin meidät kaikki itsensä hyväksymisen ja rakastamisen kurssille. Ryhmään keskustelemaan ja tekemään matkaa siihen miksi on niin hyväksyttävää mollata itseään päivät pitkät?
Kuinka onnistumme kasvattamaan onnellisia tasapainoisia itsensä hyväksyviä lapsia jos emme ensin itse ole sitä? Päivän motto: Tänään olen onnellinen, hyväksyn ja rakastan itseäni ja sitä kautta jokaista jonka tapaan, jopa sitä joka aiheuttaa minussa kuohuntaa. Ymmärrän että tuo on reppana vasta puolimatkalainen, aivan kuten minä joskus....
Proudly designed by Mlekoshi playground